Väistyvää talvea kiitän,
pitkistä uneliaista päivistä,
tunneista hiljaisen hämärän,
useista pimeistä hetkistä.
Tervehdin sinua valo,
aurinko toivon tuoja,
sytytä sisäinen palo,
uuden elämän luoja.
-Valokki-
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Harmaus
Hiljainen harmaus,
on viipynyt maiseman yllä monta päivää,
pysähtyneisyys kyyhöttää pihapuissa,
räntää viitassaan,
odottaen tuulta ja aurinkoa.
-Valokki-
on viipynyt maiseman yllä monta päivää,
pysähtyneisyys kyyhöttää pihapuissa,
räntää viitassaan,
odottaen tuulta ja aurinkoa.
-Valokki-
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Illalla
Hän sulkee silmät vänyneet uneen,
ei tossun jälkiä jää lumeen,
kun astuu höyhenlaivaan,
ja seilaa läpi kirkkaan tähtitaivaan.
-Valokki-
ei tossun jälkiä jää lumeen,
kun astuu höyhenlaivaan,
ja seilaa läpi kirkkaan tähtitaivaan.
-Valokki-
Este
Kun edessäsi on este,
se on vain hidaste,
vaikkakin olisi suuri,
ylipääsemätön kuin muuri,
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa,
suurimmankin vuoren takaa,
kirkas aurinko säteitään lataa.
-Valokki-
se on vain hidaste,
vaikkakin olisi suuri,
ylipääsemätön kuin muuri,
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa,
suurimmankin vuoren takaa,
kirkas aurinko säteitään lataa.
-Valokki-
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Rakkaus
Rakkaus, joka joskus on ollut
ei katoa, lopu, häviä,
jokainen ihminen jättää jälkeensä
jäljen, itsensä kokoisen,
hilpeän, iloisen,
pienen, kipeän,
ehkä montun satakiloisen,
toinen, vikkelän ripeän,
joku perin haikean,
tai hyvin vaikean.
Mutta rakkaus ei katoa.
-Valokki-
torstai 25. maaliskuuta 2010
Puu
Puu, mitä kuiskasi korvaan?,
poskea vasten karhea kaarna,
huojui hiljaa tuulessa,
juuret syvällä mullassa,
keinutti mua mukana,
älä murehdi olet turvassa
Räpiköintiä
Toiset, arvokkaasti elämän virrassa lipuu,
minä se räpiköin,
pää on käynyt pinnan alla jo muutaman kerran,
ihan juuri sen verran,
keuhkoihin että,
sain melko pahasti vettä.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Pelon peikko
Pelon peikko,
epävarmuudesta kasvaa,
tietää milloin olet heikko,
rullaluistimiaan rasvaa,
helmassa takin kulkee,
odottamatta syöksyy esiin,
silmät kun siltä sulkee,
hyppää salaa juomavesiin.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Veden väki
Jäälasin läpi,
keväinen kulkija näki,
kuinka tanssi kilvan,
purossa veden väki,
aalloissa leikki Näkki,
kädessä talven tuulihäkki.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Enkeleitä
Rakkaita varten, taivaan isä
lähetä enkeleitä,
pieniä tai suuria,
ei sillä niin väliä,
kunhan niillä,
on suojelevat siivet,
voisi niillä reppu olla mukana,
johon laittaa muutama murhe,
kyllä sinne yksi mahtuisi,
tai ehkä useampi pieni,
sinne voileipien ja maitopullon viereen,
Luojalle mukaan vietäväksi.
Vallaton kevät aurinko
Talvi on joutunut siirtämään,
harmaan pitansa,
taivaankannen yltä,
vallaton kevät aurinko,
juoksee kodin joka soppeen,
paljastaa armotta tahrat ikkuna ruudulla,
pölykerroksen piirongin päällä.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Suru on mustavalkoinen
Tänään olen surullinen,
suru on mustavalkoinen,
taivaalta sataa nauloja,
valo on liian kirkasta,
suru on mustia nauhoja,
joissa pala puhdasta valkoista.
Eko hepuli ja runo ripuli
Siskolle iski eko hepuli
joka tarttui minuun,
voin nähdä aarteen,
kannessa kirpparin kirjan,
tai vanhoissa housuissa, naapurin Mirjan,
lisäksi iski runo ripuli
nyt voisin kirjoittaa kirjan langanpäistä,
kirkkaista kuulaista järvenjäistä,
tai pienen pienistä päätäistä.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tuskaa, surua
Talven kylmässä viimassa,
poskilta putoilevat kyyneleet,
jäätyvät helmiksi huurteiseen maahan.
Toivon sydämeni pohjasta voimia, tukea ja jaksamista,
menehtyneen nuoren, omaisille, ystäville ja tuttaville.
poskilta putoilevat kyyneleet,
jäätyvät helmiksi huurteiseen maahan.
Toivon sydämeni pohjasta voimia, tukea ja jaksamista,
menehtyneen nuoren, omaisille, ystäville ja tuttaville.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Runo ukko
Törmäsin pieneen runo ukkoon,
jolla nyytissä avain riimi lukkoon,
jotain siitä tärskystä mulle jäi,
nyt aivot nimittäin,
ajattelee riimeittäin.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Korkeanpaikan kammoisen suuri lupaus
Ystävän tähden,
vaikka kuuhun lähden,
tai kiipeän puuhun,
siihen kamalan suureen,
johon kieloja kasvaa juureen.
"Potutusta"
On iloinen yllätys huomata, että voi muuttaa eilisen kiukun tämän päivän nauruksi. Huomaa että on kasvanut pienen askeleen ihmisenä, eikä sorru enää samanlaisiin arjen kiukku kuoppiin kuin aiemmin. Tästä seuraavasta voi silti löytää itsensä, ehkä joku toinenkin.
Alkaa napina,
naisen kapina,
eikö lopu lehden rapina?
ja sohvan natina?
Likaiset sukat pyykkiin viskaa,
nakkelee siinä kovasti niskaa,
ukosta tullut on kovin halju,
ei pelkästään puolikalju.
Seinään lentää tiskirätti,
olenhan sentään vielä nätti?
Aukaisee taas Se tv luukun,
antaisi edes pienen suukun.
Sanan säilä sinkoaa,
sohvalta takaisin kimpoaa
Ravaa niinkuin hurja tamma,
jalkaan tulee rasitusvamma,.
Kannattiko olla akka hurja?,
tuli siitä olo kurja,
paljastui mielen puoli nurja.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Vapaapäivä
Huomenna on vapaapäivä, joten sen kunniaksi.
Vapaapäivä,
ainakin puoleen päivään makaan,
sitten vasta kahvipannun lataan,
musiikkia hyvää kuuntelen,
vain asioita mukavia ajattelen,
puen sängyn ylle kauniin päiväpeiton,
keitän makoisan nakkikeiton,
itseäni kovasti hellin,
vielä iltapäivälläkin sängyllä kellin.
Vapaapäivä,
ainakin puoleen päivään makaan,
sitten vasta kahvipannun lataan,
musiikkia hyvää kuuntelen,
vain asioita mukavia ajattelen,
puen sängyn ylle kauniin päiväpeiton,
keitän makoisan nakkikeiton,
itseäni kovasti hellin,
vielä iltapäivälläkin sängyllä kellin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)